Tänään haluan tuoda sinulle esimerkin, jonka voit tehdä tietäessäsi, kuinka osaat lukea (ja ymmärrät) lukemasi tai luketko vain, mutta et lopeta ajattelemaan lukemaasi, jolloin menetät lanka siitä, mitä sinun on opiskeltava ja samalla ilman jäljellä olevaa tietoa.
Tässä esitän normaalin tekstin, Internetistä otetun tekstin mistä tahansa, missä olen piilottanut kaksi sanaa, joiden pitäisi olla tärkeitä kaikille vastustajille ja joita meidän kaikkien on tutkittava. Kyse on siitä, että huomaat heidän lukevan tekstiä (kokonaislukua), jotta pystyt arvioimaan, pystytkö ensimmäisessä tai toisessa käsittelyssä erottamaan tärkeän siitä, mikä ei ole.
Onnea.
«Oikeudellis-hallinnolliselle tekstille, kuten kirjallisuusluettelossa on toistuvasti todettu, on tunnusomaista sen rakenteen jäykkyys, muuttumaton järjestelmä, joka on määritetty etukäteen kullekin liikennemuodolle (sopimus, instanssi, lause jne.), Ja sen leksikaalinen, erittäin konservatiivinen, täynnä teknisiä yksityiskohtia ja myös vahvistettu etukäteen kaavojen ja asetettujen lauseiden avulla, joita ei useissa tapauksissa ole tavallisessa kielessä. Tämän vuoksi oikeudellisen ja hallinnollisen tekstin antaja on suurimmaksi osaksi kielletty luovuus, ilmeikkyys, subjektiivisuus, perustuslaillinen: hän ei voi käyttää metaforoja, joita ei ole aikaisemmin kiinnitetty, eikä improvisoida uutta organisaatiota viestinsä suhteen, eikä pelata henkilökohtaisesti kielellä; se on vain "notaari" tai "virkailija", usein kirjaimellisesti. Esimerkiksi lause on teksti, jonka on laatinut eri liikkeeseenlaskija kuin sen antanut, ja jälkimmäinen sanelee sen puolestaan toisen (meidän tapauksessamme kuninkaan) puolesta: tässä meillä on toinen näille teksteille on ominaista ja että niille on delegoitu paljon. Tekstin todellisella julkaisijalla näyttää usein olevan ainoa väite katoaa kirjoituksestaan.
Tästä näkökulmasta oikeudellinen-hallinnollinen kieli on pikemminkin tyylin hylkääminen, toisin kuin poliittinen, mainonta, kirjallisuus, espanja jne. On kuitenkin olemassa joukko tyypillisiä kieliopillisia ja leksikaalisia piirteitä, jotka ovat vastuussa oikeudellisen ja hallinnollisen tekstin staattisuudesta, persoonattomuudesta ja jäykkyydestä, jotka on syytä mainita lyhyesti, koska ne liittyvät myöhemmin tämän tyyppisen tekstin tavoitteisiin. »
Annan sinulle vihjeitä:
1.- Ne ovat sanoja, joiden ei pitäisi olla tekstissä (alkuperäistä tekstiä ei kannata tarkastella).
2.- Se on laki, jonka kaikkien «espanjalaisten» on tunnettava ja tutkittava, jos vastustamme itseämme tai että olemme opiskelleet koulussa, instituutissa tai yliopistossa.
Teksti: Elena de Miguel